Bengaleiden terveys
Usein kuulee mainittavan, että jalostetut rotueläimet ovat sairaampia kuin sekarotuiset ja maatiaseläimet. Väite ei ole täysin tuulesta temmattu. Monen kissa ja koirarodun geenipooli on niin pieni, että haitalliset geenit saattavat päästä yleistymään populaatioissa. Toisaalta, oikeilla jalostusvalinnoilla ja geenitestauksella on pystytty poistamaan joitakin vakaviakin sairauksia. Rotukissoista ja niiden vaivoista on usein enemmän tietoa kuin yleisemmin vapaana liikkuvista maatiaiskissoista. Rotukissoja testataan tarttuvien tautien varalta ja emokissat saavat odotusaikanaan optimaalista ravintoa. Niiden terveydentilaa ja hyvinvointia myös seurataan jatkuvasti. Emot ovat rokotettuja ja niiden vasta-aineet suojelevat myös pentuja kunnes ne saavat omat ensimmäiset rokotuksensa. Huolehtiva kasvattaja myy ja luovuttaa terveitä, elinvoimaisia pentuja!
Rotukissakasvatuksessa pätee vanha sanonta, "tieto lisää tuskaa". Mitä enemmän tietoa hankkii ja kissoja tutkii, sitä enemmän myös niitä negatiivisia asioita nousee esille. Vastuullinen kasvattaja kuitenkin ajattelee ennen muuta kasvattamiensa kissojen terveyttä ja hyvinvointia ja tutkii kasvatuskissansa ja niiden sukulinjat niin hyvin kuin se on mahdollista. Osaava eläinlääkäri on kasvattajan paras ystävä! Pyrimmekin parhaamme mukaan kasvattamaan niin terveitä kissoja kuin mahdollista. Elävien eólentojen kanssa koskaan ei kuitenkaan voi olla varma, kissa ei ole pesukone tai taulutelevisio.
Yksi tavallisimpia kysymyksia on "kuinka vanhaksi bengali elää?" Ymmärrän oikein hyvin tämän kysymyksen. Oman rakkaan kissan soisi elävän mahdollisimman pitkän ja hyvän elämän!
Bengali on rotuna vielä uusi, Suomessa bengaleita on ollut 1990-luvun lopulta. Vanhimmat suomalaiset bengalit ovat tällä hetkellä 16-18 vuotiaita. Osa ensimmäisistä tänne tuoduista ja täällä syntyneistä bengaleista on vielä elossa. Vanhimmat luotettavasti dokumentoidut bengalit jotka tiedän, ovat eläneet yli 20-vuotiaiksi, 23 ja 25v. Jokaista tällaista tervaskanto-bengalia kohden on tietysti lukuisia huomattavasti nuorempana menehtyneitä. Mutta 15 vuotta ei ole bengalille mikään ihmetyksen aihe!
Yleisimmät kuolinsyyt ovat hyvin samanlaisia kuin muillakin kissoilla, erilaiset kasvaimet, munuaisvaivat vaivaavat myös bengaleita. Kissoilla on hyvin saman kaltaisia vanhuudenvaivoja kuin meillä ihmisilläkin. Kilpirauhasongelmia, liikunta- ja tukielivaivoja, munuaisen vajaatoimintaa, hammasvaivoja. Myös elintasosairaudet vaivaavat kissoja. Ylipainon ja epäterveellisen ravinnon aiheuttamat sairaudet eivät ole epätavallisia lemmikeillämmekään. Paljon pystyy siis tekemään jokainen kissanomistaja lemmikkinsä terveyden ja eliniän pitenemisen hyväksi! Bengali on kaikesta seuraavien kappaleiden "pelottelusta" huolimatta varsin perusterve rotu.
HCM
Tällä hetkellä HCM on bengalipiireissä eniten puhuttava sairaus maailmanlaajuisesti. Ja ihan hyvästä syystä.
HCM on perinnöllinen, kissojen yleisin sydänsairaus, jota esiintyy sekä rotukissoilla, että maatiaiskissoilla. Sairaus on etenevä ja se tekee asian kasvatuksen kannalta haasteelliseksi. Kissa on hyvin hormonaalinen eläin ja siksi leikkaamattoman kissan kanssa eläminen voi olla hankalaa. Siksi kissoja joudutaan usein käyttämään kasvatukseen nuorina. HCM aiheuttavat geenit myös vaihtelevat rotukohtaisesti, mikä pitää paikkansa esimerkiksi Maine Coonin kohdalla, ei välttämättä pädekkään bengalin kohdalla. Keskitynkin tässä siihen, mitä tiedetään bengalin HCM:sta.
HCM lyhenne tarkoittaa Hypertrofista kardiomyopatiaa. Erilaisia kardiomyopatioiden muotoja esiintyy kaikilla nisäkkäillä, myös ihmisillä. Joskus sairaus voi olla sekundaarinen, eli se johtuu jostakin muusta sairaudesta tai vauriosta. Tällaiset tapaukset eivät ole välttämättä aina perinnöllisiä. Yleensä bengaleiden HCM on kuitenkin perinnöllinen sairaus. Täysin varmasti ei koko periytymismekanismia tunneta bengalin kohdalla, mutta todennäköisintä on, että se periytyy dominoivasti. Tämä tarkoittaa sitä, että riittää, että kissa saa virheellisen geenin toiselta vanhemmaltaan. Jos sairausgeeni tulee molemmilta vanhemmilta, kissa voi sairastua nuorempana ja vakavammin. HCM on yleensä aina lopulta kuolemaan johtava, eikä sitä voi parantaa. Kissa voi sairastua alle vuoden ikäisenä tai vasta aikuisena, monet tuntuvat sairastuvan 2-4 vuotiaina. Kasvattamisen kannalta tämä on ongelmallista. Vaikka kissat tutkittaisiin vuosittain ja ne olisivat terveitä tutkimushetkellä, ne voivat sairastua ja siirtää sairautta jälkeläisilleen. 4 vuotiaalla sairaaksi todetulla kissalla voi olla jo kymmeniä, jopa satoja jälkeläisiä ympäri maailmaa. Siksi on tärkeää tutkia jo kasvatuksesta eläköityneitä kissoja, niiden avulla saamme lisää tietoa kasvatuskissojemme taustasta. Siksi olemme testanneet säännöllisesti myös leikatut vanehmmat kissamme. Olenkin iloinen ja ylpeä 8,5 vuotiaasta iso-iso-isomummokissa Larasta, jonka sydän todettiin jälleen kerran, nyt 8 vuotiaana terveeksi.
-
Bengaleille EI ole vielä olemassa HCM geenitestiä
-
Ei ole mitään hyvää syytä jättää sydänultrausta tekemättä
-
Yksi tutkimus ei riitä, tarvitaan säännölliset tutkimukset aina 7-8 vuoden ikään asti
-
Kaikki kasvatukseen käytetyt kissat tulee tutkia säännöllisesti
-
HCM positiivisia kissoja ei saa käyttää kasvatukseen.
-
Testaamaton kissa on aina riskikissa!
Kasvattajilla on suuri vastuu: kasvatukseen pitäisi käyttää ainoastaan terveitä kissoja. Myös pennunostajalla on vastuunsa. Tutkikaa, kyselkää, vaatikaa! Suomessa HCM-tilanne on vielä kohtuullisen hyvä ja kasvattajamme ovat vastuullisia. Sairaita kissoja on, mutta monet kasvattajat tekevät hienoa työtä tutkimalla kissojaan ja hankkimalla jatkuvasti tuoreinta tietoa asiasta!
Lisätietoa Pawpeds